MARKUS JA METSÄNHENKI

Olipa kerran Markus, joka piti kovasti hiihtämisestä. Hän meni metsään hiihtämään ja tapasi metsänhengen. Markus purskahti nauruun pitkäpartaisen miehen nähdessään.
- Hohoi, hohoi maa muukalainen! Mitäs naurat?
- Ota nyt tuo tekoparta pois, sanoi Markus.
- Hohoi, hohoi ei se mikään tekoparta ole.
- Anteeksi herra, luulin teitä tekopukiksi.
- Älä nimittele toisia ihmisiä.
Kun Markus tuli kotiin hän huomasi, että siinä miehessä oli jotain omituista. Hän meinasi kääntyä takaisin, mutta oli jo tullut pimeä.
- Voi minua, sanoi Markus. Olisin vain pyytänyt anteeksi.
Markus häpesi huonoa käyttäytymistään.
Seuraavana aamuna hän meni metsään hiihtämään. Hän etsi sitä samaa paikkaa, mutta kello löi juuri 12 ja kun siellä metsässä kello lyö 12, et varmaan usko, mutta silloin siellä kummittelee. Hän oli eksynyt. Markus vaelsi ja etsi kotia. Markus saapui aukiolle, jota hän ei ollut nähnyt. Aukeaman keskellä oli kuihtunut puu. Markusta alkoi väsyttämään. Hän nukahti. Mutta silloin kuihtunut puu muuttui samaksi mieheksi, jonka hän oli nähnyt ennenkin.
- Voi poika parkaa, minäpä vien hänet kotiin.
Kun Markus heräsi, oli hän omassa vuoteessaan. Hän aukaisi oven ja siellä oli sama mies, joka oli pelastanut hänet. Markus pyysi anteeksi.

Kirjoittanut:
Antti Kiviniemi, 1C
Herukan ala-aste
Oulu