Noora juoksi vedestä äitinsä luo ja otti kirkkaankeltaisen pyyhkeensä harteilleen. Hänen Mini-niminen sekarotuinen terrierinsä hyppeli hänen vierellään. Noorakin oli innoissaan ja ehkäpä vähän peloissaankin, koska hänen pitäisi kesän jälkeen aloittaa uudessa koulussa ja vieläpä uudessa maassa. Isä oli nimittäin saanut työtä Kreikasta, niin että 9-vuotias Noora, hänen kaksi 14-vuotiasta siskoaan ja äiti päättivät muuttaa isän mukana. Yhtäkkiä Mini tarttui hampaillaan leikkisästi Nooran pyyhkeeseen ja Noora joutui kiskomaan pyyhkeensä pieneltä mustalta koiraltaan, jonka turkissa oli valkoisia laikkuja. Hän tunki pyyhkeensä kassiin, laittoi t-paidan ja sortsit uimapukunsa päälle ja otti Minin hihnaan.
Sitten he lähtivät kuljeksimaan Kreikan turisteja pullisteleville kaduille:Noora, äiti ja Nooran kaksosisosiskot Janni ja Venni. Ensin he suuntasivat antiikkikauppaan, jonka myyjä oli tummaihoinen nainen. Noora huomasi kaupan perällä hienon näköisen peilin. Peili oli kauhean pölyinen ja siinä oli vanhat kuluneet kehykset. Noora asteli peilin eteen pyyhkiäkseen siitä hieman pölyjä, mutta kun Noora laittoi kätensä peilille, hänestä alkoi tuntua kuin hän pyörisi hurjaa vauhtia eteenpäin ilmassa.

Noora piti silmiään kiinni, mutta avasi ne, kun tunsi lämpimän karvakerän vierellään. Ilmeisesti Minikin oli koskettanut peiliä samaan aikaan kuin hän. Noora yritti ottaa Minin syliinsä, mutta kumartuessaan hän tunsi horjuvansa ja he ihan kuin tipahtivat kyydistä ja tupsahtivat lumihankeen. Nooraa alkoi heti palella ja hän puristi Miniä rintaansa vasten. Hän katseli ympärilleen, eikä nähnyt mitään muuta kuin lunta.

Yhtäkkiä hän näki ihmisen tulevan kohti. Se oli tyttö. Suunnilleen hänen kokoisensa. Nooran hampaat kalisivat. Hänen shortsiensa ja t-paitansa alle jäänyt uimapuku oli vielä märkä. Tyttö tuli hänen luokseen ja ojensi lämpimän näköisen karhunnahkaisen takin. Tyttö kääntyi lähteäkseen, mutta pysähtyi ja katsoi taaksensa. Hän viittoi Nooraa tulemaan mukaansa. Noora nousi Mini sylissään ja he lähtivät taivaltamaan tytön perässä.

Noin vartin kuluttua tuli näkyviin pieni puinen talo. Tyttö veti oven auki ja antoi Nooran mennä ensin sisään. Talossa oli suuri takka ja iso puinen ruokapöytä. Lisäksi siellä oli kulunut punainen matto ja useita hyllyjä missä oli sieviä tavaroita. Noora laski Minin alas ja istui tuolille. Nyt vieras tyttö puhui ensimmäisen kerran. Hän kysyi hennolla äänellään:" Haluatko takaisin?" Noora nyökkäsi ymmärtäen mitä tyttö tarkoitti, ja tyttö johdatti hänet huoneeseen, jossa oli vanhoja tavaroita. Noora huomasi huoneessa myös samanlaisen peilin, mikä oli ollut antiikkikaupassa josta hänen ja Minin seikkailu oli alkanut. Hän nosti Minin syliinsä ja painautui peiliä vasten. Tuntiessaan alkavansa pyöriä, hän kuiskasi hiljaa: "Hei, hei Tuiskumaa!

Anu Alaluusua 5A