Olipa kerran pieni Jami joka oli puunhakkaajan poika. Jami asui kylässä joka oli tunturin keskellä. Isän nimi on Jafid. Eräänä päivänä Jafid lähti hakkaamaan puita ja eksyi lumimyrskyyn. Jafid oli suuren jääluolan edessä. Jafid meni luolaan ja yhtäkkiä tuli kylmä. Hyytävä olo ja valot se oli jäälinna.
Jafid oli kuullut huhuja jääkuninkaasta joka söi ihmisiä. Jafid säikähti kun hän huomasi hirveänä jäisiä luurankoja. Sitten alkoi maa järistä ja maasta tuli jääkuningas jaloista päähän asti jäässä oleva hirviö. Hirviö jäädytti Jafidin jääpylvääksi. Jami alkoi huolestua kun isä ei tullutkaan koko päivänä kotiin ja sitten Jami päätti lähteä itse etsimään isää. Jami eksyi itsekkin ja alkoi itkeä. Lintu otti jamin lapaset ja Jami lähti seuraamaan lintua, lintu johdatti Jamin suoraan jääluolan eteen.
Jami lähti luolaan etsimään isää, Jami löysi isän jääpylvään sisällä ja yritti saada isän pois pylväästä. Maa alkoi järistä taas ja masta tuli jääkuningas joka yritti jäädyttää Jamin, mutta Jami väisti sukkelasti jääsäteitä. Yksi jääsäde osui pylvääseen ja Jafid pääsi pakoon Jamin kanssa. He kulkivat luolaa pitkin ees takaisin mutta eivät löytäneet ulos, se oli labyrintti. Jami muisti langan jonka hän oli sitonut jäähän ja alkoi isän kanssa etsimään uloskäyntiä. Jafid ja Jami lähtivät juoksuun sillä jääkuningas jahtas heitä ulos asti ja kun kuningas näki auringon hän alkoi sulaa. Jääkuninkaan linna sortui ja niin Jami ja Jafid pääsivät turvallisesti kotiin.

kirjoittanut Niko Okkonen 4c